|
Brett McBain on valmistelemassa tervetulojuhlia hänen vaimolleen, kun desperadojoukkio murhaa hänet ja hänen kolme lastaan. Brettin vaimo Jill McBain saapuu ja tervetulojuhlien sijaan hän löytää kotoaan hautajaiset. Selviää, että murhia ei suorittanutkaan epäilty desperadojoukko vaan Frank, junarataprojektin puolesta toimiva mies. Kuvioihin sotketaan huuliharppua soitteleva mies ja Frankin lavastama desperado. Selviää, että huuliharppumiehellä on vanhoja kalavelkoja maksettavana Frankille.
Huuliharppukostajan ensimmäiset kaksitoista minuuttia ovat yksinkertaisesti unohtumattomat. Elokuvan alku on yksi historian tyylikkäimpiä ja kaikin puolin parhaita. Kolme miestä seisoskelee täysin hiljaisella juna-asemalla kymmenen minuutin ajan. Leone kuvaa upeasti tämän pätkän. Hän kasaa jännitystä, kunnes viimein se purkautuu muutaman sekunnin ja neljän luodin saattelemana. Leonen ohjaus on oikeastaan paras jonka muistan. Hän onnistuu näyttelijöiden avulla luomaan mahtavan tunnelman. Jokaikinen kohtaus on tyylikkään western-macho. Leone leikkaa tärkeistä kohtauksista lähes kaiken äänen pois ja kun katsojalle on aivan tuolinsa reunalla hän pikaisesti laittaa tapahtumat liikkeelle. Huuliharppukostajassa on muutamia käsittämättömän hienoja kohtauksia, joista en voi kuitenkaan sanoa enempää paljastamatta juonen mutkikkaita yksityiskohtia. Näyttelijät tuovat elokuvaan hienon western-hengen. Fondan, Robardsin ja Bronsonin kivenkova machonäyttely puree. Tässä elokuvassa huomaa miten tärkeää ja hienoa on ohjaajan ja näyttelijöiden onnistunut yhteistyö. Claudia Cardinale on hemaiseva ja onnistuu hienosti roolissaan Jill McBaininä. Huuliharppukostajan dialogi on tyylikästä. Elokuvan käsikirjoitus- tiimiin palkattiin jopa dialogille oma kirjoittaja, Mickey Knox. Onnistunut valinta, sillä elokuva on täynnä hienoja repliikkejä. "Looks like we're shy one horse." "You brought two too many." "People scare better when they're dying." "Your friends have a high mortality rate Frank." Muutaman kerran meinasin kadottaa elokuvan punaisen langan. Ehkä en katsonut tarpeeksi tarkkaavaisesti, mutta silti tuntui, että elokuvaan olisi voinut lisätä hieman "selittäviä kohtauksia". En esimerkiksi meinannut millään tajuta, että Frank oli rautatien leivissä. Loistava ohjaus, tyylitelty machonäyttely, istuva musiikkipuoli ja jännittävä juoni ovat ainekset josta tämä hieno elokuva on tehty. |
Ohjaus 
|
