|
Charlie Simms pestautuu hoitamaan sokeutunutta, vuosia sitten armeijassa palvellutta Frank Sladea. Charlien piti hoitaa Frankia kotioloissa, mutta Frankin suunnitelmiin kuuluu lähteä New Yorkiin viettämään villiä viikonloppua. Charlie tulee vastahakoisesti mukaan ja huomaa, että suunnitelmiin kuuluu viinin, ruoan, naisten, loistohotellin ja limusiinin lisäksi jotain muutakin.
Naisen tuoksu perustuu Giovanni Arpinon kirjaan, josta tehtiin 70-luvulla Italiassa saman niminen elokuva "Profumo di donna". Elokuvan tarina on mielenkiintoinen ja aika omalaatuinen. Mielestäni kuitenkin sen viesti oli tärkein. Frankillä on hankaluuksia elämässä ja Charliella on omansa koulussa. Molemmat tavalla tai toisella yrittävät auttaa toisiaan. Elokuvan ohjasi Martin Brest. Hänen muita elokuviaan ovat mm. "Beverly Hills kyttä", "Keskiyön pako" ja "Saanko esitellä: Joe Black". Brestin ohjaus on tällä kertaa melko keskinkertaista, joitakin oivalluksia löytyy sieltä täältä. Koulun lautakunnan kuulustelutilaisuus on tyylikäs kohtaus, elokuvan parhaita kohtia. Al Pacino loistaa roolissaan Frank Sladena. Tämä suoritus on ehdottomasti yksi hänen uran parhaistaan. Häntä voisi vaikka luulla sokeaksi elokuvan perusteella. Hän tuo tunnetta mukaan kohtauksiin ja onnistuu esittämään repliikkinsä aivan upeasti. Tästä upeasta työstään hän voitti ensimmäisen Oscarinsa, vuonna 1993. Muut näyttelijät eivät pärjää Al Pacinolle, mutta Chris O'Donnell yllätti minut, hän onnistui ihan mainiosti. Melko perinteinen pitkä "anna ase minulle" sessio syö miestä. Näitä on elokuvissa ihan liikaa. Vaikka tässä tapauksessa se on toteutettu ihan maulla olisi sen voinut jättää pois tai hoitaa muin keinoin. Lautakunnan kuulustelukohtaus on todella hieno, vaikkakin sen ratkaisu on jälleen kerran hieman perinteinen, eikä erityisen yllättävä. Naisen tuoksu on ihan hyvä elokuva. Al Pacino hoitaa homman unohtumattomasti ja se pelastaa elokuvan harmaasta massasta. |
Ohjaus 
|
