|
Bremeniläinen kiinteistövälitysvirkailija herra Hutter lähtee morsiamensa luota kauas Transylvaniaan tapaamaan kreivi Orlockia. Hutter kuitenkin lähtee nopeasti linnasta ja Orlock päättää myös lähteä Bremeniin. Kreivi tuo mukanaan tuhoa kylvävän ruton. Hän osoittaa myös suurta kiinnostusta hra Hutterin vaimoon, Elleniin ja pian Ellen tajuaakin olevansa ainoa ihminen koko kaupungissa, jolla on mahdollisuus tuhota kreivi Orlock.
Murnau halusi kehitellä Bram Stokerin Dracula kirjasta oman elokuvaversionsa. Stoker ei kuitenkaan hyväksynyt ideaa elokuvasta ja niin Murnau päätti muuttaa tapahtumapaikkojen ja henkilöiden nimiä. Näin syntynyt käsikirjoitus on tietenkin selvästi Draculaan perustuva ja myös Englannin laki totesi tämän. Kaikki Nosferatun kopiot määrättiin tuhottaviksi, mutta koska laki ei ulottunut Saksaan saamme vieläkin katsella tätä kauhuklassikkoa. Murnaun töitä - varsinkin Nosferatua - pidetään edelleen malliesimerkkinä Saksan 1920-luvun taiteellisesta ekspressionismista. Muihin ajan elokuvateoksiin verrattuna Nosferatu vaikuttaa edelläkävijältä. Murnau onnistuu hyvin käyttämään montaaseja ja tahdistavia leikkauksia sitoen tapahtumia ja kohtauksia isommiksi kokonaisuuksiksi. Moni muu tuon ajan elokuva kaatuu - varsinkin nykykatsojan silmissä - juuri tuohon nimenomaiseen tapahtumien irrallisuuteen, jota kuitenkaan Nosferatussa ei ole. Koska en ole oikeastaan koskaan katsonut kunnolla mykkäelokuvia, minun on hyvin vaikea sanoa mitään näyttelijöiden suorituksista. Elehtiminen on suurta ja ilmeet ovat aina hieman liioiteltuja ja juuri siksi ilmeeseen istuvia. Max Schreck on kreivi Orlockina ihan vakuuttava, vaikka roolityöskentely tuppaakin jäämään silmien ja pään kääntelyksi. Gustav von Wangenheim oli myös ihan hyvä. Nosferatun kummitteluteho on tosin hävinnyt lähes kokonaan ja ajan hammas on nakertanut myös teknistä toteutusta. 80 vuodessa käsitys kauhuelokuvasta on muuttunut. Nykypäivän teräshermoiset kauhufriikit ovat kolunneet kaikki maailman hirveydet läpi ja sen takia meikattu ja örisevä Max Schreck ei herätä ihmeempiä pakokauhuja yleisön joukossa. Nosferatu on elokuva jota täytyy kunnioittaa sen edelläkävijän asemasta johtuen. Tämä oli kuulkaas se ensimmäinen kauhuelokuva. Eli kun istut mukavalle tuolille elokuvateatteriin tapittamaan uusinta jenkkiversiota japanilaisesta kauhurainasta, niin pidä vaikka kolmen sekunnin hiljainen hetki ja muista Nosferatua. |
Ohjaus 
|
