|
Itsekeskeinen meteorologi Phil Connors lähtee pieneen kaupunkiin tekemään juttua kevätsäätä ennustavasta murmelista. Hän on alkanut kyllästyä kylään ja vuotuiseen tapahtumaan jossa hän on toimittajana jo neljättä kertaa. Phil ei edes yritä piilotella ärtyneisyyttään. Hän kuitenkin huomaa pian elävänsä edellistä päivää uudestaan ja uudestaan. Aluksi hän tajuaa ettei joudu vastuuseen mistään ja pitää hauskaa. Pikku hiljaa hän alkaa kuitenkin ymmärtää olevansa tuomittuna elämään samaa päivää ikuisesti.
Päiväni murmelina onnistuu tulkitsemaan ihmisluontoa hyvin. Kun Phil tajuaa ettei hänen joudu teoistaan vastuuseen hän katsoo voivansa riehua mielin määrin. Tilaisuudesta kaiken irti ottaminen on osa ihmistä. Henkisellä tasolla katsoja kytkeytyy hyvin elokuvaan juuri tällaisten detaljien takia. Lopullinen ratkaisu ja opetus mukailevat ikivanhaa romanssikomedian kirjoittamatonta sääntöä. Harold Ramis onnistuu mainiosti luomaan elokuvaan täysin oman maailman. Kun näet ruudulla kohtauksen, saatat nähdä vaikkapa punatakkisen naisen. Jonain tulevana (samana) päivänä Phil auttaa esimerkiksi hänen autonsa käyntiin. Tällaisten mahdollisuuksien määrä on loputon ja Ramis valitsee muutaman niistä ja toteuttaa ne erinomaisesti. Hän myös kutoo pienet yksittäiset tarinat tyylikkäästi osaksi lopullista kokonaisuutta. En ole koskaan pitänyt Bill Murraysta. Hän on aina se sama kyyninen, itsekeskeinen, antisosiaalinen ja jopa lähes narsistinen mies. Katsottuani tämän elokuvan aloin kuitenkin suhtautua häneen ihan uudella tavalla. Phil on juuri sellainen henkilö, jota Murray aina esittää. Tällä kertaa hän tekee sen kuitenkin erinomaisen hyvin. Andie MacDowell puolestaan ei ole erikoisen hyvä, mutta hänen lämpöä hehkuva olemuksensa sopii juuri tällaiseen rakkauskomediaan. Kun ulkona on suttuinen harmaa sää ja koko päivä tuntuu menneen metsään kannattaa katsoa Päiväni murmelina. Jäin ainakin itse istumaan vähäksi aikaa paikalleni hymysuin. |
Ohjaus 
|
