|
Phoenixissa toimistotyötä tekevä Marion Crane alkaa olla täynnä sen hetkistä elämäänsä. Eräänä päivänä hänen pomonsa iskee hänelle käteen 40000 dollaria ja käskee viedä ne pankkiin. Marion karkaa kaupungista pyrkien aloittamaan rahoilla uuden elämän. Sateisena yönä hän saapuu Bates motelliin. Pikku hiljaa selviää, että motellilla on omia karmeita salaisuuksiaan.
Eräänä päivänä MCA-kykyjenetsijätoimisto pyysi 5000 dollaria Robert Blochin kirjan, "Psykon", elokuvaoikeuksista. Päädyttiin 9000 dollarin hintaan, jonka jälkeen Bloch kuuli, että oikeudet hänen kirjaansa oli ostanut anonyyminä toimiston kautta Alfred Hitchcock. Tämän jälkeen Hitchcock teki kaikkensa, etteivät ihmiset tietäisi elokuvan juonenkäänteistä ja lopusta. Hän keksi elokuvan kuvauksien ajaksi sille valenimen, hän jopa ilmoitti elokuvan taustamusiikiksi jazzin. Lopuksi hän vielä osti suurimman osan myynnissä olleista "Psyko" kirjoista. Hitchcock siis todella halusi, ettei Psykon juonta tunnettaisi etukäteen. Elokuvan jälkeen katsoja vihdoin ymmärtää miksi. Elokuvan julkaisun aikaan kaikki olivat kuin puulla päähän lyötyjä elokuvan loppuessa. Nykypäivänä on lähes mahdotonta kasvaa ikään jolloin saa katsoa Psykon, kuulematta sattumalta kuuluisista kohtauksista joita elokuvassa on. Jopa DVD:n takakannessa viitataan ehkä siihen kuuluisimpaan. Itse pyristelin kuulematta ratkaisua ja onneksi tein näin. Psyko on juonellisesti yksi uskomattomimmista ja unohtumattomimmista elokuvista koskaan. Siinä juoni kulkee eri tavalla kuin yleensä. Kun elokuvaa on pyörinyt 40 minuuttia näkee jotain, jota ei elokuvissa yleensä tapahdu. Hitchcock on loistava ohjaaja, mutta kun hänen käsiinsä päätyi näin loistavasti kirjoitettu psykologisesti vaikuttava kauhutrilleri, jälki on suorastaan upeaa. Tämä on hänen paras ohjauksensa, voittaen niukasti Vertigon. Hän tuo jälleen jännitystä lähes kaikkiin kohtauksiin. Se on peruspiirre, joka puskee hänen elokuviaan eteenpäin. Näyttelijöiden suoritukset ovat upeita. Janet Leigh esittää Marion Cranea vakuuttavasti. Moni pitää häntä elokuvan parhaana näyttelijänä, mutta mielestäni Anthony Perkinsin suoritus on ylivoimainen. Hän samaistuu henkilöönsä pelottavan hyvin. Hän todella herättää henkiin Norman Batesin; arvaamattoman ja eriskummallisen, mutta vierailleen mukavan hepun. Sam Loomisin roolin hoitaa John Gavin, hänen suorituksensa oli mielestäni elokuvan keskinkertaisin. Hän näyttelee turhan jäykänoloisesti. Psykon juoni on kertakaikkisen mahtava. Se yllättää alkupuoliskolla ja se yllättää yhtä rajusti aivan lopussa. Elokuva on aivan toista maata kuin perinteiset suuribudjettiset pitkäkestoiset eepokset. Se on pikkurahalla tehty, erinomainen ja juuri sopivan mittainen. Lopetan nyt kuitenkin ennen kuin olen käyttänyt kaikki sanakirjan ylisanat ja kehuvat adjektiivit. Psyko on yksinkertaisesti loistava elokuva. |
Ohjaus 
|
