|
Sin City on kaupunki jossa poliisit ovat lahjottuja ja kadut kuolemaa täynnä. Kolmen ihmisen, alamaailman Marvin, eläkkeelle vetäytyvän poliisin Hartiganin ja Dwightin tarinat kietoutuvat kaikki samaan ympäristöön, Sin Cityn synkimpiin nurkkiin ja pahimpiin paikkoihin. Marvin yhden yön rakkaus, Goldie, murhataan ja Marv lähtee raa'an väkivaltaiselle kostoretkelle.
Sarjakuvien pohjalta tehdyt elokuvat ovat Hollywoodissa suuressa huudossa. Niiden onnistumisaste on vaihdellut kohtalaisesta (Hämähäkkimies, X-men) erittäin huonoon (Daredevil). Sin city on kuitenkin ensimmäinen joka oikeasti ammentaa visuaaliseen ilmeeseen potkua sarjakuvataustasta. Esimerkiksi Daredevil on kuin suoraan elokuvaksi kirjoitettu pätkä, kun taas Sin cityn huomaa heti perustuvan graafiseen painettuun materiaaliin. Frank Millerin 90-luvun huonojen Hollywood kokemusten takia tämä ei antanut oikeuksia sarjakuviinsa. Rodriguez päätti kuitenkin kuvata yhden kohtauksen. Hän yritti saada sillä Millerin suostumaan. "Jos pidät tästä, se on avaus elokuvaan. Jos et, saat oman lyhytelokuvan näytettäväksi ystävillesi." Näin Rodriguez luonnehti asiaa. Heti pätkän nähtyään Miller tarttui tilaisuuteen ja teki sopimuksen sarjakuviensa oikeuksista. Sin city projekti pyörähti käyntiin. Elokuva on mustavalkoinen ja hyvin sarjakuvamainen, mutta tärkeitä asioita on korostettu väreillä. Tummanpuhuvan ja ankean värittömän maailman höysteenä on punaista verta, sinisiä silmiä ja yksi nimensä mukaisesti keltainen Yellow Bastard. Rodriguez onnistuu erinomaisesti tuomaan elokuvamaailmaan sarjakuvien hyvät ja kiinnostavat puolet. Sin city on myös nyky film noirin malliesimerkki ja tärkeä virstanpylväs tällä alueella. Yksi silmäänpistävistä asioista oli väkivalta. Äärimmäisen raa'at tapahtumat ovat uskollisia sarjakuville. Heittotähdet lentävät, katanat viuhuvat ja aseet paukkuvat. Muutaman kerran graafista väkivaltaa on lievennetty siirtymällä sarjakuvaan (hieman kuten Kill Bill vol. 1:ssä). Väkivalta ei kuitenkaan mene överiksi, vaikka ihan siinä rajoilla muutaman kerran liikutaankin. Niin ja tietenkin kuten sarjakuvissa konsanaan, sankarit kestävät pari kierrosta luoteja helposti. Siinä lippaan jälkeen saattaa horjahtaa ja muutama kuti vielä niin alkaa jo kuolema lähestyä. Nimekäs näyttelijäkaarti onnistuu erinomaisesti varsinkin kun ottaa huomioon että elokuva on kuvattu lähes sataprosenttisesti vihreää kangasta vasten. Koska elokuva jakautuu selvästi kolmeen osaan, jää kaikkien näyttelijöiden "screen time" hyvin lyhyeksi ja sen takia suorituksia ei ole helppo arvioida. Bruce Willis on juuri sellainen oikeaoppinen vanha kettu. Suoritus ei ole Willisin uran paras, mutta lähelle päästään. Mickey Rourke esittää Marvia hienosti. Iso katuja tallaava väkivaltainen "otus" oli kaikessa kauheudessaan ihan kiintoisa henkilö. Jessica Alba on yleensä keskinkertainen tai jopa huono, mutta tällä kertaa hän yltää ihan hyvään suoritukseen. Clive Owen on yksi tämän hetken nousevista tähdistä ja tämä suoritus varmasti parantelee hänen asemiaan Hollywoodin tähtitaivaalla. Benicio Del Toro on tämän hetken ainoa ja paras Puerto Ricolainen näyttelijä. Hyvin hän onnistuu tälläkin kertaa. Todella mukaansatempaava uudenlainen visuaalinen tyylisuuntaus on ehdottomasti Sin cityn kantava voima. Näyttelijät ovat mainiossa vedossa ja oikeastaan ainoa todellinen puute on juonen ajoittainen toiminnan hakeminen. Jotkut kohtaukset ovat mukana vain jotta saadaan hieman äksöniä. Toisaalta tämä on ymmärrettävissä, sillä leffahan on toimintapätkä. Jos elokuvavuosi 2005 ei suurempia yllätyksiä tarjoa, jää Sin city vuoden elokuvaksi. |
Ohjaus 
|
