|
Kloonisotia on jatkunut vuosia sitten episodi kakkosen. Anakin Skywalker näkee unissaan, että hänen vaimollensa Padmelle tulee tapahtumaan jotain kauheaa. Hän etsii tapaa pelastaa vaimonsa ja päätyy aloittamaan matkan kohti Voiman pimeää puolta, sysäten koko Galaktisen tasavallan sekasortoon.
Episodi III:een kohdistuvat odotukset olivat hyvin ristiriitaiset. Koska se on (ilmeisesti) viimeinen Tähtien sota - elokuva, odotin siltä paljon. Toisaalta kaksi edellistä episodia olivat hyvinkin epäonnistuneita tekeleitä. Suurin ongelma episodeissa 1 ja 2 on niiden oudolla tavalla nuoremmalle katsojapiirille suunnattu maailma. Tämä on kuitenkin vihdoin korjattu viimeiseen osaan. Jar Jar Binksin kaltaiset lähes suoraan lapsia varten kehitetyt hahmot ovat historiaa. Tässä vaiheessa täräytän, että elokuva ei vain lunastanut minun odotuksiani. Se oli huomattavasti parempi tekele kuin kaksi aikaisempaa episodia, mutta silti elokuvana ylipäätään melko keskinkertainen efektimässäily, jolla oli kuitenkin hetkensä. Elokuva jytkähtää käyntiin perinteisen avaruuteen lipuvan tekstin jälkeen todella nopeasti. Ensimmäinen otos on minuuttien mittainen kamera-ajo, jonka avulla pystyttiin tuottaja Rick McCallumin mukaan näyttämään räjähdyksiä, jättimäisiä aluksia ja massiivisia tapahtumia ylipäätänsä. Luin tuottajan kommentin netistä ennen elokuvan katsomista ja aloin heti huolestua; meneeköhän tämä leffa pelkäksi pinnaksi vailla sisältöä? Alku on nimenomaan tuota tylsää efektipelleilyä. Kun alkusysäyksestä päästään elokuva muuttuu mielenkiintoisemmaksi ja juoni jopa tarjoaa joitakin yllättäviä käänteitä. Yllätyin myös positiivisesti kun Lucas onnistui vihdoin lisäämään nyyhkykohtauksen (joillekin useampia) elokuvaan. Ohjaus on kuitenkin hyvin peruskamaa, suoraan kuin oppikirjasta, mutta ilman omaa persoonallista tyyliä. Obi Wan sanoo: "siivekkeet hajosivat", sitten eeppisen CGI-animaation avulla näytetään kuinka aluksen siivekkeet irtoavat. Edelleenkin olen sitä mieltä, että Lucasin kirjoittama dialogi on lähes kuuntelukelvotonta. Pientä parannusta on ilmennyt, mutta ei mitään mikä säästäisi sitä kunnon haukuilta. Ärsyttävät punch-linet syövät miestä. Toisaalta käsikirjoitus on yhdessä tärkeässä mielessä hyvä, se nimittäin toimii vaikka tiedämmekin täysin kuinka tulee käymään. Anakinin muutos pahaksi on melko uskottava, ehkä juuri sitä mitä odotinkin. Mestarin ja oppipojan lopputaistelu sen sijaan meni överiksi. Laavavirran ja muun efektisähellyksen olisi voinut korjata yksinkertaisella ympäristöllä ja yksinkertaisella taistelulla. Tuo kaava toimi hyvin alkuperäisessä trilogiassa, joten miksei nytkin? Elokuvamaailman peruskliseitä sen sijaan vaanii joka kulman takana. Miksi pirussa tähänkin tekeleeseen piti tunkea se pakollinen "Noooooooo!" (huutaa tässä tapauksessa seisaallaan henkisestä tuskasta kärsien). Muita pieniä merkillisiä yksityiskohtia huomaa myös jos keskittyy tarkasti. Sithin kostolta oli lupa odottaa paljon, sillä päättäähän se lopulta Lucasin tuplatrilogian. Siinä olisi ollut potentiaalia ties mihin, mutta turhat pienet virheet rikkovat kokonaisuutta aivan liian rajusti. |
Ohjaus 
|
