"They're all the same, but each one is different from every other one. You've
got your bright mornings and your dark mornings. You've got your summer light and your
autumn light. You've got your weekdays and your weekends. You've got your people in
overcoats and galoshes, and you've got your people in shorts and T-shirts. Sometimes
the same people, sometimes different ones. And sometimes the different ones become
the same, and the same ones disappear. The earth revolves around the sun, and every
day the light from the sun hits the earth at a different angle." - Auggie Wren
|
Auggie Wren on pienen tupakkakaupan omistaja New Yorkissa. Paul Benjamin on melko menestyvä vaimonsa menettänyt kirjailija. Rashid on tumma nuori mies, joka pelastaa Paulin hengen. Cyrus Cole on Rashidin isä, hän työskentelee huoltoasemalla. Ruby on nainen jolla oli suhde Auggieen lähes kaksikymmentä vuotta sitten. Henkilöjen menneisyydet kietoutuvat yksi kerrallaan toisiinsa paljastaen kiinnostavia salaisuuksia ja tarinoita.
Smoke on piristävä pienien asioiden merkitystä korostava elokuva. Kun juuri nämä pienet asiat menneisyydestä kohtaavat uudestaan syntyy mielenkiintoisia tapahtumia. Paul Austerin käsikirjoitus on rakenteeltaan omaperäinen. Siinä käsitellään viiden henkilön tapahtumat läpi yksi kerrallaan. Tämä palapeli-tyyppinen kerronta rakentuu kohti loppua ja päättyy Auggien omaan tarinaan. Elokuvan loputtua jäin hymyillen istumaan ja miettimään asioita uudestaan. Wayne Wang on ohjauksellaan luonut elokuvaan hyvin arkisen ja realistisen ilmapiirin. Satunnaiset ihmiset, satunnaiset tapahtumat. Se on elokuvan perusidea, jota Wang rakentelee vielä aivan uudelle tasolle. Tarinakokonaisuudessa on kuitenkin liikaa sattumaa mukana, mutta ohjaus peittelee hyvin Austerin käsikirjoituksen pieniä epäloogisuuksia. Näyttelijöiden suoritukset ovat hyvin arkisen tyylikkäitä ja juuri sen takia niitä on vaikea kritisoida. Elokuvaa katsoessa tuntuu siltä kuin näyttelijät olisivat olleet kameran edessä aivan omana itsenään. Harvey Keitelin (mm. Pulp fiction ja Reservoir dogs) suoritus on rento ja luonnollinen. Muut näyttelijät eivät yllä aivan samalle tasolle mutta ovat hyviä kuitenkin. Smoken ongelma on se, että siinä ei ole varsinaista katsojan tyrmäävää juonenkäännettä. Menneisyyttä kutovassa runsaasti dialogia sisältävässä draamaelokuvassa tulisi aina olla joku todella yllättävä käänne. Smokessa on vain pieniä jännitteitä ja pieniä yllätyksiä. Tarina sellaisenaan toimii hyvin, mutta ei erinomaisesti. Dialogi on tärkeässä roolissa. Henkilöiden vuoropuhelut ovat hyvin värikkäitä ja hienosti näyteltyjä. Repliikit ovat mieleenpainuvia. Esimerkiksi Auggien tarina aivan elokuvan lopussa on upea. Keitel tuo hyvin tunteet esiin kohtauksessa. Tunteiden luomisessa auttoi myös kameran hieno käyttö. Smoke on ihan hieno elokuva, jota olisi voinut parantaa muutamalla osa-alueella. |
Ohjaus 
|
