|
"You'd like your wife killed, wouldn't you? I'll do it for you if you'll kill someone for me, and since we're strangers we'll be free of suspicion."
Ehkä hieman tärähtänyt Bruno Anthony tapaa junassa kuuluisan tennistähden Guy Hainesin. Guy haluaa siirtyä tenniksestä politiikkaan ja on seurustellut erään senaattorin tyttären (Ann Morton) kanssa odotellessaan avioeroa edellisestä liitostaan. Bruno haluaisi tappaa isänsä, mutta tietää, että jäisi kiinni. Hän esittää idean jossa he vaihtaisivat murhia; Bruno tappaisi Guyn ex-vaimon, jotta Guy pääsisi uuteen suhteeseen ja Guy murhaisi Brunon isän. Guy ottaa koko tapahtuman huumorilla, mutta Bruno alkaa toteuttaa tätä suunnitelmaa. Tässäkin elokuvassa, kuten Hitchcockeissa yleensäkin, juonenkuljetus ja sen kehittely on tärkeässä asemassa. Tarina kuulostaa aika simppeliltä, mutta se muuttuu elokuvan aikana huomattavasti monimutkaisemmaksi. Jännitys kasvaa kohti loppua, jolloin lopulta paineet purkautuvat ja elokuva päättyy. Perus Hitchcockia. Näyttelijät eivät ole hirveän hyviä. Pääroolien esittäjät hoitavat hommansa ihan kohtalaisesti ja muut sitten astetta huonommin. Keskinkertaiset ja melko tönköt roolisuoritukset valitettavasti latistavat tunnelmaa. Ohjaus on erinomaista Hitchcockia. Hänen maaginen jälkensä jää tähänkin elokuvaan. On se niin kummallista miten jotkut ohjaajat onnistuvat jatkuvasti luomaan elokuvia joissa jännitys on koko ajan yllä ja loppuhuipennus on erinomainen. Hienosta otoksesta esimerkkinä kohtaus jossa Bruno seisoo suuren valkoisen rakennuksen rappusilla ja Guy poistuu äkkiä taksilla. Jostain kumman syystä tämä jäi mieleen. Elokuvan loppu ei ihmeemmin yllätä vaikka jännitys säilyykin viime sekunneille asti. Näyttelysuorituksia lukuunottamatta hyvä Hitchcock jännäri. |
Ohjaus 
|
