|
Taistelutoverit minisarja kertoo Easy-komppanian vaiheista toisessa maailmansodassa. Kaikki alkaa koulutuksesta Currahee vuoren juurella sijaitsevassa leirissä. Komppania liittyy sotaan Normandian maihinnousun aikoihin ja matkaa sieltä useiden operaatioiden kautta kohti sodan viime hetkiä. Kuka selviää sodan jaloissa? Kuka pääsee kotiin?
Taistelutoverit-sarjan esikuvana toimii selvästi Pelastakaa sotamies Ryan (1998). Tämän minisarjan tuottajat olivat tuolloinkin mukana, Spielberg kameraa ohjaamassa ja Hanks sen edessä. Mielenkiintoisella tavalla joka jaksolle on asetettu eri ohjaaja ja käsikirjoitustiimi. Silti jaksot sulautuvat kokonaisuudeksi hyvin saumattomasti ja tyylikkäästi. Kolmetuntinen sotaelokuva tuntuu pitkältä, mutta tämä kymmentuntinen sarja tuntuu yllättävän lyhyeltä. Koska henkilöhahmoihin ja heidän välisiin suhteisiinsa panostetaan runsaasti, elokuva tuntuu kattavan historiallisessa mielessä hyvin vähän, vain muutamia tärkeimpiä taisteluita. Kahdessa viimeisessä jaksossa ei sodita oikeastaan ollenkaan. Tämänlainen ratkaisu on erinomainen. Katsoja tuntee jokaisen henkilön nimeltä ja oikeasti välittää jokaisesta sotilaasta. Sarjan lopun kaksi sodatonta draama-painoitteista jaksoa antavat katsojan huokaista helpotuksesta. Elokuvan tekninen puoli on saanut vahvoja vaikutteita Pelastakaa sotamies Ryanista. Taistelukohtauksissa kaikkea lentelee ilmassa. Luodit, hylsyt, puunpalaset, multa, tykinammukset ja kaikki muu mahdollinen sinkoilee ympäriinsä luoden todella kaaosmaisen tunteen. Äärimmäinen sotarealismi on koruttoman raakaa. Haavoja ja irronneita raajoja ei peitellä kameratrikeillä vaan kaikki näytetään. Realismi on nykypäivän sotakuvauksessa tärkeä asia. Taistelutoverit lyö tällä saralla oikeastaan kaikki sotaelokuvat. Käsikirjoitustiimissä oli seitsemän henkilöä. Tarina perustuu Stephen Ambrosen kirjaan. Tapahtumat noudattavat historiallista kaavaa melko oikeaoppisesti pieniä detaljeja myöten. Tarinaan on saatu lisäpotkua muuttamalla kerrontatyyliä omaperäisempään suuntaan. Flashback kohtauksia ja kertojan vaihtelua käytetään koko ajan. Sarjan jaksoja ohjasi yhteensä kahdeksan ohjaajaa. Tyyli ja tehokeinot ovat samat jaksosta toiseen vaikka ohjaaja vaihtuukin koko ajan. Kerronta on usein kronologisesti hyppivää, eli flashback kohtauksia on useampaan otteeseen. Esimerkiksi ensimmäinen jakso Currahee alkaa siitä mihin se loppuu, eli koko osa on kerrottu takaumana harjoitusajoilta. Joka jaksossa keskitytään yhteen sotilaaseen, joka toimii eräänlaisena kertojana. Yhdessä jaksossa on fokuksen kohteena lääkintämies, toisessa alikersantti. Tällä tavalla tutustumme entistä paremmin jokaiseen henkilöön ja osat eivät toista itseään. Monia sotaelokuville tyypillisiä teknisiä ratkaisuja käytetään. Kamera on jatkuvassa liikkeessä ja otokset ovat usein pitkiä. Heti kun taistelu puhkeaa leikkaus on vauhdikkaampaa, jotta luotaisiin äärimmäisen nopeatempoinen tuntuma. Myös räjähdyksien jälkeinen äänien poisleikkaus on monesti käytössä. Näyttelijöiden suoritukset ovat unohtumattomia. Damian Lewis oli ennen sarjan tekoa vielä suhteellisen tuntematon näytteljä. Hänen suorituksestaan Richard Wintersinä hehkuu johtajuus, itsevarmuus ja päättäväisyys. Hän on ehdottomasti upseereista ystävällisin, jonka takia katsojan on helppo samaistua häneen. Lewisin tuntemattomuus hävisi heti kun HBO alkoi pyörittää sarjaa. Kapteeni Nixonin rooli oli hyvin samantyyppinen. Ron Livingstonin suoritus toi kuitenkin hienosti esiin Nixonin olemuksen pienet säröt, jolloin katsoja alkaa heti alusta alkaen pitää enemmän Wintersistä. Muut sotamiehet ovat hyvin turhautuneen oloisia, suorastaan vihaisia. Sodan kuluessa jokainen henkilö muuttuu ja se heijastuu myös näyttelijöiden suorituksissa. Scott Grimes oli ehdottoman hyvä Malarkeyn roolissa. Näyttelypuoli kokonaisuutena on parasta pitkiin aikoihin. Taistelutovereissa yhdistyy kaikki sotaelokuvien hyvät puolet. Siinä on upea käsikirjoitus, historiallisesti korrektit tapahtumat, hienot henkilöt, loistavat roolisuoritukset, unohtumattomat taistelut ja kohtaukset, ohjaus on tyylikästä, tekninen toteutus on mainiota ja dialogi pursuaa hauskuuksia. Edellä mainittu litania sisältää oikeastaan kaiken mahdollisen mitä elokuvalta tai televisiosarjalta voi toivoa. Taistelutoverit on ehdottomasti paras minisarja jonka olen koskaan nähnyt. Kun on kerran tämän sarjan alusta asti seurannut, tahtoisi aina vain kokea nuo maagiset 600 minuuttia uudestaan. |
Ohjaus |
