|
Valokuvaaja L.B. "Jeff" Jeffries päätyy pyörätuoliin viikoiksi murrettuaan jalkansa. Kokojalkakipsi rajoittaa miehen liikkuvuutta, joten päivät pitkät hän istuu ikkunansa ääressä ja seuraa naapurei- densa puuhia. Hän havaitsee yhden naapurinsa käyttäytyvän oudosti ja epäilee tämän murhanneen vaimonsa. Jeff alkaa selvittää hoitajansa Stellan ja tyttöystävänsä Lisa Fremontin kanssa mitä mies on oikeasti tehnyt. Elokuva alkaa noin puolituntisella jaksolla, jossa Hitchcock tekee tutuksi pihapiirin tapahtumat ja kaikki alueen asukit. Pitkät, pihaa kiertävät otokset ovat hienoja ja kertovat asukkaista ja heidän puuhistaan. Jeffin opimme tuntemaan hyvin tämän ensimmäisen puolituntisen aikana. Tämä tyylikäs alkuosio on täynnä oivallisia Hitchcockille ominaisia piirteitä. Elokuva on kokonaan kuvattu yhdessä huoneessa. Vaikka henkilöt poistuisivat sisäpihalle tai muualle, kamera ei pikku poikkeuksia lukuunottamatta siirry ulos Jeffin huoneistosta. On sanomattakin selvää, että juuri tämä piirre korostaa Hitchcockin uskomatonta taitoa ohjaajan tuolilla. Takaikkunan näyttelijät suorastaan loistavat suorituksissaan. James Stewart osuu täysin napakymppiin Jeffinä, Grace Kelly esittää hienosti Lisa Fremontia, Jeffin tyttöystävää ja Thelma Ritterin hoitaa Stellan roolinsa erinomaisesti. Hitchcock jännäreissä on tärkeää, että näyttelijät onnistuvat, jotta tunnelma pysyy yllä. Tässä ollaan onnistuttu. Elokuvan juoni kehittyy loppua kohden hienosti ja tästä on syytä jälleen kerran kiittää Hitchcockia, joka pystyy viime hetkille asti pitämään pulssin korkealla ja hermot kireällä. Elokuvan loppu ei ole hirveän yllättävä, mutta sitäkin jännittävämpi. Tarina kokonaisuu- dessa on aukoton, hieno kertomus, joka huipentuu tyylikkäästi. Välillä tuntuu elokuvaa katsoessa, että melkein kaikki loksahtaa tyylikkäästi paikalleen. Takaikkuna on tälläinen elokuva. Yksi parhaista Hitchcockeista. |
Ohjaus 
|
