"Gentlemen, you can't fight in here! This is the War Room."
--Presidentti Merkin Muffley--
|
U.S.A:n ilmavoimien kenraali Jack Ripper pimahtaa täysin ja lähettää laivueen harjoituslennolla olleita pommikoneita tuhoamaan Neuvostoliiton strategisia kohteita. Hän perustelee hyökkäyksen sillä, että veden fluoraaminen on kommunistien ovela salajuoni, jolla yritetään myrkyttää Yhdysvaltain kansalaisten ruumiinnesteet. Presidentti ja koko maan johto kokoontuvat ja yrittävät keksiä miten kutsua koneet takaisin, kun niiden radioyhteydet eivät toimi ilman Ripperin hallussa olevaa koodia.
Tri. Outolempi on nerokas musta komedia, joka valmistui juuri ennen 60-luvun puoliväliä, kylmän sodan pahimpiin aikoihin. Jokainen kansalainen pelkäsi ydinsodan mahdollisuutta ja yhtäkkiä heidän lähiöidensä leffateattereissa pyöri Kubrickin pätkä, joka teki pilaa koko asiasta. Elokuvasta on kyllä kadonnut jonkun verran loistoa sitten kultaiseen 60-luvun, sillä enää ei ole pelkoa ydinpommeista tai kommunismista. Alkuperäinen kirjallinen teos "Red Alert" joka tunnetaan myös nimellä "Two Hours to Doom" siirtyi hienosti valkokankaalle Kubrickin mainion screenplayn ansiosta. Kubrick myös ohjasi elokuvan tyylikkäästi. Lähes kaikki kohtaukset neuvotteluhuoneessa loppuvat kuin sarjakuvan sivut, tulee aina jokin uusi tärkeä käänne ja sitten hypätään muualle. Tavallaan jätetään äskeiset yllättävät tapahtumat muhimaan hetkeksi katsojan mieleen, kunnes taas palataan setvimään niitä. Peter Sellers esiintyy kolmessa roolissa. Hän on Lionel Madrake, Burpelsonin lentotukikohdassa seuraava arvojärjestyksessä Jack Ripperin jälkeen, Presidentti Merkin Muffley ja Tohtori Outolempi, ex-natsi, joka oli ilmeisesti korkealla Hitlerin hierarkiassa käytöksestä päätellen. Sellers onnistuu rooleissaan hyvin, vaikka ne ovatkin hyvin erilaisia ja kaikki haasteellisia. Muita mieleenpainuvia rooleja. George C. Scott esittää 'Buck' Turgidsonia, Pentagonissa majailevaa kenraalia. Scott kykenee hyvin luomaan todella huvittavaa aitoa innostuneisuutta muutamissa kohtauksissa. Slim Pickens oli mielestäni erinomainen roolissaan B-52 pommikoneen kapteenina. Loputkin lentokoneen miehistöstä olivat hauskoja, mutta kuitenkin totisia miehiä. Hyvää näyttelytyötä riitti. Lopullinen juonenkäänne ja tapahtumat jotka johtivat siihen eivät olleet erityisen yllättäviä, mutta kuitenkin pitivät katseen liimautuneena television ruutuun ja takamuksen penkkiin. Valitettavasti menettänyt tehoaan vuosien saatossa ja ajan hammas on syönyt myös teknisen toteutuksen vahvuutta. Otokset lentävästä B-52 pommikoneesta ovat lähinnä huvittavan näköisiä ja siten toisaalta ehkä sopivatkin elokuvan ilmeeseen. Ihan hyvä elokuva. |
Ohjaus 
|
