|
Sivustakatsojan silmin Lester ja Carolyn Burnham elävät suuressa talossa, mukavassa ympäristössä ja kummallakin on hyvä työpaikka. Totuus on kuitenkin, että Lesterin elämä on suuressa alamäessä. Hänellä on haluja tyttärensä ystävän suhteen, hänen työantajansa on mahdollisesti antamassa potkuja rahoitussyistä ja hän ei ole kuukausiin viettänyt aikaa tyttärensä kanssa. Lester päättää laittaa koko elämänsä uusiksi ja alkaa tehdä sitä mikä tuntuu hauskalta. Ennen kuin hän itse edes huomaa, hän on sekoittanut myös läheistensä elämät aivan täysin.
American beauty käsittelee sinänsä arkaa aihetta. Tavallinen perhe, mutta pinnan alla kuohuu. Kaikki tapahtumat voisivat olla totta, mutta toiselta kantilta katsottuna taas eivät. Elokuva keikkuu normaalin elämän ja fiktion välillä. Elokuvan kertojan roolissa on Lester itse. Perspektiivi on hyvin samanlainen kuin Wilderin elokuvassa Auringonlaskun Katu. Mendes on sekoittanut ohjauksessaan hyvin kerrontaelementit, tarinaa eteenpäin puskevat syvälliset henkilöhahmot ja tyylikkään kuvauksen. Piristävät unisessiot tahdittavat elokuvaa mukavasti. Loppupuolen otokset ovat hyvin nättejä ja luovat upean ja liikuttavan tunnelman. Kevin Spacey voitti roolisuorituksestaan Oscar palkinnon. Hänen esittämä hahmonsa käy läpi fyysisiä ja varsinkin henkisiä muutoksia, joiden kuvaamisessa Spacey onnistuu. Täysin ansaittu pysti. Annette Beningin rooli oli hyvin samankaltainen. Hänen suorituksensa hehkuu masentuneisuutta ja surua. Spacey ja Bening toimivat hyvin mielenkiintoisena yhdistelmänä, valitettavasti heidän yhteinen "screentime" jää melko vähäiseksi. Thora Birchin esittämä Jane on aika tylsä henkilö. Tämä johtuu toisaalta enemmän käsikirjoituksesta kuin Birchin roolisuorituksesta. Mena Suvarin rooli Angelana oli hyvin helppo. Angela on pinnallinen "nätti tyttö", jonka näyttelemiseen ei juurikaan taitoa tarvita. Suvari pistää silti parastaan. Wes Bentleyn esittämä Ricky on hyvin merkillinen henkilö. Bentley onnistuu rakentelemaan mielenkiintoisen hahmon hatarasti kirjoitetun luonteen varaan. Juoni rakentuu hyvin pitkälti perinteisellä tavalla, mutta lopussa se täräyttää katsojaa napakasti vyön alle. Ei aivan sitä mitä odotin. Adam Ballin käsikirjoitus on mielenkiintoa herättävä kokonaisuus. Tarina jaksaa kiinnostaa ja juuri sen takia elokuva kestää monet katsomiskerrat. Ballin käsikirjoitus palkittiin Oscarilla. American beautyssa paljon hyviä puolia. Ohjaus, näyttelytyö ja tekninen osaaminen sulavat yhdeksi jouhevaksi kokemukseksi. Vuoden 1999 paras elokuva. |
Ohjaus 
|
